Pekoraali

Pekoraali/Finnish

On illanpaisto, ja silkavat saijat
luopoissa pirkeinä myörien ponkii:
surheisna kaikk’ kirjuvat lorokaijat
ja vossut lonkaloisistansa ulos vonkii.

“Oi poikani, Pekoralistia varo, se houraa,
sen leuat louraa, se päitä jauhaa!
Varo Jubjub-lintua, sen kalmankouraa,
Pöyrtäjän huokua, ei anna se rauhaa!”

Sanasta miekkaan poikanen tarttui
ja miesmiesten maat kävi etsien,
ja Tumtum-puun alla aika karttui
kun kuunteli hän, oi, kuhua metsien.

Kun siinä hän mietti käskevin mielin
tuli Pekoralisti, tuo säkenisti,
kuhkui tulisilmin ja loihekielin
ja pärpättelitten viidasta ohi.

Yks kaks, ees taas miekkainen sohi
lävitsi lävet, pitkitsi poikitsi
pään poikki listi, sen kainaloon pisti
ja takaisin kaksinpäin loikitsi.

“Oi löitkö sen liskon ja hirviön voitit?
Loistoisa poikani, käy syliini, käy!
Eijaa, eijaa, riemuani, autuuttani heleijaa!
Ei Sekuli P. Koralistia näy!”

On illanpaisto, ja silkavat saijat
luopoissa pirkeinä myörien ponkii:
surheisna kaikk’ kirjuvat lorokaijat

ja vossut lonkaloisistansa ulos vonkii.

Source